Parkinsonin tauti
Parkinsonin tauti on ikävä seuralainen. Mutta ei se elämää estä. Se on jopa tuonut
elämääni hyviä asioita, kuten roppakaupalla uusia ystäviä.
Meitä parkkislaisia on paljon. Aina löytyy joku, jolle soittaa ja jonka kanssa voi keventää mieltään. Koskaan ei ole tarvinnut jäädä yksin.
Laiteavusteiset lääkehoidot
Ellei Parkinsonin taudin oireita saada riittävästi kuriin lääkehoidolla, voidaan harkita myös laiteavusteisia lääkehoitoja. Parkinsonin taudin hoidossa käytössä olevia laiteavusteisia lääkehoitoja ovat levodopainfuusiohoito, apomorfiini-infuusiohoito ja foslevodopa/foskarbidopa ihonalaisena infuusiona.
Levodopainfuusiohoito
Levodopa on edelleen Parkinsonin taudin peruslääke. Suun kautta annosteltavaan levodopaan liittyy kuitenkin mahdollisia hankaluuksia, erityisesti niin sanottuja tilanvaihteluja. Niillä tarkoitetaan lääkehoidosta saatavan vasteen lyhentymistä (lääkkeen vaikutus loppuu kesken), mikä johtaa lääkityksen tihentämiseen. Lisäksi voi tulla ennakoimattomia off-vaiheita eli lääkevasteen loppumisia ja näitä voi tulla äkillisestikin. Lääkityksen huippuvaikutuksen aikaan taas voi tulla tahattomia liikkeitä (dyskinesioita). Tällaisia tilanvaihteluja ja tahattomia liikkeitä hallitsemaan on kehitetty levodopahoito, jossa lääke viedään pumpulla ja letkulla suoraan geelimäisenä valmisteena ohutsuolen imeytymisalueelle.
Tämä pumppuhoito edellyttää pientä reikää vatsan alueella, mistä viedään letku ohutsuoleen (ns. PEG-letku). Elimistön ulkopuolella kiinnitetään letkuun pumppu, johon kiinnitetään lääkekasetti tavallisesti kerran päivässä aamuisin. Pumppuun voidaan annostella aamuannos, tasainen infuusioannos ja lisäksi pumpusta voi halutessaan ottaa kerta-annoksia tasaisen annoksen lisäksi.
Levodopainfuusiohoito soveltuu myös iäkkäämmille ja jonkin verran huonokuntoisemmille potilaille kuin DBS-hoito. Pumppu-letkujärjestelmä edellyttää hieman päivittäisiä huoltotoimia, joihin potilaan, omaisen tai kotihoidon tulee kyetä. Ehkä pelätyin ongelma levodopainfuusiohoitoon liittyen on vatsakalvontulehdus, mutta se ja muut vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia.
Apomorfiini-infuusiohoito
Apomorfiini on tehokas parkinsonlääke. Levodopainfuusiohoidossa lääke annostellaan suoraan ohutsuoleen, mutta apomorfiinihoidossa ihon alle. Käytännössä apomorfiini-infuusiopumppujärjestelmä muistuttaa diabeteksen hoidossa käytettävää insuliinipumppua. Järjestelmään kuuluu pieni pumppu, ohut letku ja ihon alla oleva kanyyli.
Suomessa apomorfiini-infuusiohoito tuli käyttöön vuonna 2017, ja tähän mennessä hoidon piirissä on 10–20 potilasta. Apomorfiinia pistoksina (ns. kynähoito) saa paljon suurempi määrä potilaita. Apomorfiinipumppuhoitoon soveltuu erityisesti potilas, jolla on äkillisiä off-vaiheita ja joihin apomorfiinipistoksilla on saatu hyvä vaste.
Jos pistosten tarve on tiheää ja päivittäistä, voidaan tehdä vaihto infuusiopumppuun. Suhteellisen harvoin edetään apomorfiinipumppuun suoraan, vaan kynähoito on usein välivaihe, jonka aikana saadaan käsitys tämän lääkkeen soveltuvuudesta kyseiselle henkilölle. Apomorfiinihoidon yleisin haitta on iholle joskus muodostuvat kyhmyt (nodulukset), joita voidaan vähentää hieronnalla ja ultraäänihoidolla. Hoito ei sovellu henkilöille, joilla on esiintynyt esimerkiksi näköharhoja, sillä apomorfiini kuuluu lääkeaineryhmään, joka voi pahentaa harhoja.
Foslevodopa/Foskarbidopa ihonalaisena infuusiona
Levodopahoitoa on mahdollista toteuttaa ihonalaisena infuusiona, jolloin ihoärsytyksen vähentämiseksi käytetään lääkkeen esiyhdisteitä foslevodopaa ja foskarbidopaa, jotka muuntuvat kehossa levodopaksi ja karbidopaksi. Kuten muidenkin infuusiohoitojen kohdalla, käyttöaihe on vaikeat on-off-tilanvaihtelut.
Kuten apomorfiini-infuusiossa, tässäkin lääkettä annostellaan tasaisesti pumpun, letkun ja liimatarran kautta ihon alle, minkä ansiosta saavutetaan hyvin tasaiset lääkepitoisuudet veressä. Tämä antomuoto on myös riippumaton suolen imeytymiskyvystä eikä ruokailu näin ollen vaikuta lääkkeen imeytymiseen. Tarvittaessa voi ottaa ylimääräisiä kerta-annoksia pumpusta lääkärin määräyksen mukaan. Hoito on tarkoitettu ympärivuorokautiseen käyttöön. Yöksi infuusionopeutta hidastetaan haittavaikutusten välttämiseksi. Haittavaikutukset ovat samankaltaisia kuin levodopan tablettihoidossa. Pumppuhoito korvaa levodopatabletit.
Vaikka kokemukset tästä hoidosta ovat vielä rajalliset, voidaan olettaa, että haittavaikutusten riski on apomorfiinihoitoa pienempi esim. verenpaineen laskun tai käytöshäiriöiden osalta. Toisaalta ihoärsytyksen ja erityisesti ihoinfektioiden riski saattaa olla suurempi ja ihohygieniasta huolehtiminen on ehdottoman tärkeää. Hoito voidaan aloittaa sairaalassa tai polikliinisesti. Pumppuhoito vaatii päivittäisiä huoltotoimenpiteitä, jotka sairastavan itse tai hoitavan henkilön tulee suorittaa.