Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry (MTLH) järjesti vuonna 2024 kahdeksan tuettua vertaislomaa liikehäiriösairauksia sairastaville ja heidän läheisilleen. Lomilla oli mukana liiton perehdyttämiä vapaaehtoisia, jotka toimivat vertaisohjaajan roolissa. Pajulahdessa 24.–29.11.2024 järjestetyn loman vertaisohjaajana toimi Riaz Zabihian.
Pajulahden vertaislomalle osallistui noin kahdenkymmenen hengen ryhmä. Ryhmässä tuotiin esille monenlaisia mielipiteitä ja keskustelut olivat antoisia. Ryhmän jäsenet tukivat toisiaan ja rohkaisivat hienovaraisesti vaikeidenkin asioiden esiintuomisessa. Kukaan ei ollut lääkäri tai ravitsemusterapeutti, mutta omia kokemuksia kaikilla oli.
Ryhmässä oli sopivasti hiljattain sairastuneita ja jo pidempään sairastaneita, joten ryhmän sisällä syntyi hyviä vertaiskeskusteluja. Keskusteluissa verrattiin käytännön kokemuksia ja annettiin vinkkejä lääkärien, hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa asioimiseen sekä sairauden hyväksymiseen. Osa keskusteluista koski puolison ja muiden läheisten kanssa kommunikointia. Myös stressistä, unesta ja työelämästä, kuten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä, vaihdettiin ajatuksia. Lääkityksessä mietityttivät määrät, sivuvaikutukset, merkit ja korvattavuudet. Myös lääkkeiden tarpeellisuudesta keskusteltiin. Todettiin, että satatuhatta onnistunutta hoitoa ja lääkitystä ei ole uutinen, mutta yhtäkin lyhyeksi jäänyttä lääkkeen kokeilua muistellaan pitkään.
Vertaisloman asiantuntijaluennot olivat myös hyviä, erityisesti ravintovinkit-esitys, jossa luennoitsija oli erinomaisesti kiteyttänyt Liikehäiriösairauksien liiton Ruokavalio-oppaasta olennaisen esitykseensä. Esitys ajanhallinnasta puolestaan huvitti osaa pitkään eläkkeellä olleita. Kaiken kaikkiaan talon henkilöstö oli oikein osaavaa, ystävällistä ja avuliasta – niin ohjaajat, vastaanotto, kuin muukin väki.
Loman aikana harrastettiin myös liikuntaa, yhdessä ja erikseen. Erityisesti sisäcurling ja vesijumppa olivat koukuttavia, mutta kehonhuolto, asahi, rentoukset ja keppijumppa koettiin myös hyviksi. Liikunnan tarpeellisuudesta oltiin ryhmässä hyvin samaa mieltä. Todettiin, että tasapainon ylläpitoon liikunta on ainoa lääke.
Lomapaikkana Pajulahti oli mielenkiintoinen: Pajulahti toimii myös Paralympiakomitean virallisena valmennuskeskuksena, joten kaikkiin paikkoihin ja huoneisiin oli esteettömät kulkumahdollisuudet. Pienten Paralympiakilpailuun osallistuneiden lasten aito innostuneisuus ja urheilemisen palava halu, proteeseista ja pyörätuoleista huolimatta, oli häkellyttävää. Omat vaivat tuntuivat vähäpätöisiltä tämän jälkeen.
