Suomalaistutkimuksessa selvitettiin, voiko Parkinsonin taudin oireita lievittää ulosteensiirrolla. Ensimmäisten tutkimustulosten mukaan vaikutuksia ei ollut. Tutkijan mukaan sitä ei kuitenkaan pidä ajatella takaiskuna, sillä tutkimusryhmä sai ainutlaatuista aineistoa jatkotutkimuksiin.
Tiedetään, että joillakin Parkinsonin tautia sairastavilla on poikkeava suoliston mikrobisto. Joissakin tutkimuksissa suoliston bakteerikantojen epätasapaino on yhdistetty Parkinsonin taudin oireisiin.
Neurologian erikoislääkäri, dosentti Filip Scheperjans tutkimustiimeineen selvitti, voiko Parkinsonin taudin oireita lievittää siirtämällä sairastavien suolistoon pieni määrä ulostetta terveeltä henkilöltä bakteeritasapainon korjaamiseksi.
Näin tutkittiin
Tutkimukseen osallistui 45 vapaaehtoista henkilöä. Heistä 30 sai aktiivista hoitoa eli ulosteensiirron ja 15 sai plaseboa eli lumehoitoa. Kaikille tehtiin suolihuuhtelu ennen hoidon aloittamista ja heitä seurattiin vuoden ajan.
Kaikille tehtiin etukäteen kattavat toimintakyvyn arviot ja oiremittaukset, jotta voinnissa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia pystyttiin vertaamaan alkutilanteeseen.
Ulosteensiirrossa käytettiin kahta tervettä luovuttajaa.
Tutkimus tehtiin monikeskustutkimuksena Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistosairaaloissa sekä Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Vapaaehtoisia etsittiin Liikehäiriösairauksien liiton avustuksella.
Tulokset yllättivät
Ensimmäisten tutkimustulosten mukaan selkeää yhteyttä ulosteensiirron ja parkinsonoireiden lievittymisen välillä ei havaittu.
Sen sijaan, jokseenkin yllättäen, lumeryhmässä joidenkin oireet lievittyivät enemmän kuin ulosteensiirron saaneiden.
– Viime kädessä lumeryhmä pärjäsi paremmin kuin aktiivista hoitoa saanut ryhmä. Se herättää paljon kysymyksiä, Scheperjans sanoo.
Suoliston bakteerikannat paranivat lumeryhmässä enemmän. Scheperjans ei kuitenkaan usko, että tulokset selittyisivät lumevaikutuksella. Todennäköisempää on, että vaikutukset johtuvat suolihuuhtelusta, joka kaikille tehtiin ennen toimenpiteitä.
– On luonnollista, että suolihuuhtelun jälkeen suoliston bakteeristossa tapahtuu muutos. Pohdimme nyt, olisiko suolihuuhtelu asia, jota kannattaisi tutkia lisää, Scheperjans kertoo.
Tutkimus näyttää olleen turvallinen, mutta ulosteensiirron jälkeisiä, ohimeneviä haittoja koettiin enemmän ryhmässä, joka sai oikean ulosteensiirron.
Tutkimus jatkuu
Myös joidenkin aktiivista hoitoa saaneiden oireissa tapahtui muutos parempaan.
– Joillakin motoriset oireet puolittuivat puolen vuoden kohdalla. Mistä näin suuri muutos johtuu? Lumevaikutuksesta vai todellisesta vaikutuksesta? Miten vaikutus liittyy bakteerimuutoksiin?, Scheperjans pohtii.
Ilmassa on paljon kysymyksiä. Scheperjans muistuttaa, että ihmiskehon mikrobisto on niin monimuotoinen ja monimutkainen, että sieltä olennaisen löytäminen on haaste. Vielä ei pystytä sanomaan, mitkä bakteerien muutokset olivat yhteydessä oireiden helpottumiseen.
– Tutkimme vielä tarkemmin mikrobiston muutosta ja kliinisen vasteen yhteyttä eli saiko koehenkilö aktiivihoitoa vai lumehoitoa, mitä muutoksia bakteeristossa tapahtui ja miten se vaikutti hänen kliiniseen muutokseensa.
Saatuihin tuloksiin voivat vaikuttaa monet muuttujat, jotka vaativat lisää ymmärrystä. Pohdittavaksi jää esimerkiksi, mikä vaikutus terveiltä luovuttajilta saadulla ulosteella on ja vaikuttaako annostelutapa. Tässä tutkimuksessa ulosteensiirto tehtiin paksusuolen kautta, hiljattain Belgiassa tehdyssä vastaavassa tutkimuksessa nenämahaletkun kautta.
Seuraava tutkimus suunnitellaan kerätyn tiedon perusteella.
– Olisi ollut hienoa, jos ulosteensiirrosta olisi ollut hyötyä. Mutta tämä vie meitä joka tapauksessa eteenpäin, eikä tätä ei pidä nähdä takaiskuna. Saimme ainutlaatuista aineistoa seuraavien tutkimusten suunnitteluun. Meillä on vielä iso ja pitkä työ edessä, mutta edelleen uskon, että saamme tästä jotain uutta ja toimivaa ainakin osalle potilaista, Scheperjans summaa.
