Kulttuurintutkimuksen opiskelija Tuomo Kakkonen Itä-Suomen yliopistosta tutki pro gradu -työssään vammaisten ihmisten kokemaa ohipuhumista. Ilmiö on yllättävän yleinen.
Ohipuhuminen on syrjivä kommunikoinnin muoto, jossa sosiaalisessa tilanteessa asioivalle vammaiselle henkilölle itselleen ei puhuta, vaan puhe osoitetaan vammaisen henkilön kanssa liikkuvalle henkilölle. Vammaisella tarkoitetaan henkilöitä, joilla on erilaisia toimintakyvyn alenemia tai poikkeamia.
Kakkonen kertoo kasvaneensa ja eläneensä vammaisten henkilöiden omaisena. Lisäksi hän on työskennellyt henkilökohtaisena avustajana. Idea gradutyöhön syntyi siitä, että hän on todistanut ohipuhumista ilmiönä itse. Ohipuhumisesta on kuitenkin melko vähän tutkimusta.
– Kokemusteni pohjalta lähtöoletukseni oli, että ohipuhuminen on hyvinkin yleinen ilmiö. Tutkimukseni tuki tätä, Kakkonen kertoo.
Ohipuhumista jopa terveydenhuollossa
Kakkonen keräsi tutkimukseensa tietoa kyselyllä, jota jaettiin mm. potilasjärjestöjen kautta. Kyselyä jaettiin myös Liikehäiriösairauksien liiton kohderyhmille.
Vastaajat kertoivat kokeneensa ohipuhumista arkisissa asioimistilanteissa, kuten liikennevälineissä ja ruokakaupassa. Jopa asioidessaan sote-ammattilaisten kanssa.
– Tämä nousi vastauksissa usein esiin ja nimenomaan niin, että ihmeteltiin, miten ammattilaisilla koulutuksensa pohjalta ei ole ymmärrystä vammaisuuden vaikutuksesta toimintakykyyn. Helposti puhe suunnataan avustajalle ja ymmärretään hänen statuksensa väärin, Kakkonen kertoo.
Ohipuhuminen vaikeuttaa osallistumista yhteiskuntaan. Pahimmillaan se voi jopa estää henkilöä osallistumasta omiin asioihinsa liittyvään päätöksentekoon.
Asenteet muuttuvat hitaasti
Kakkonen korostaa, että Suomessa on tehty paljon syrjinnän vähentämiseksi. Suomalainen sosiaaliturvapolitiikka pyrkii tekemään vammaisten henkilöiden elämää tukevia toimia esimerkiksi apuvälineiden, taksipalveluiden, henkilökohtaisten avustajien ja koulutusmukautusten kautta.
– Tutkielmassani esiintyvästä kritiikistä huolimatta Suomi on muuttunut erilaisten vähemmistöjen tarpeita paremmin huomioivaksi, ennen kaikkea instituutioiden ja yhteiskunnan rakenteiden osalta.
Miksi ohipuhumista ja syrjintää sitten tapahtuu?
– Siksi, että teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Toimintakulttuurin ja ihmisten yleisten asenteiden muutos on hitaampaa. Edelleen pääasiallinen viesti, jota vammaiset henkilöt vaikuttavat saavan arkisessa elämässään, on heidän oman poikkeavuutensa korostaminen, Kakkonen harmittelee.
Kakkoselle oli tärkeää antaa gradussaan ääni vammaisille henkilöille itselleen.
– En halua puhua vammaisten puolesta, vaan heidän liittolaisenaan.
Kakkosella ei toistaiseksi ole suunnitelmia tehdä jatkotutkimusta ohipuhumisesta. Haaveissa silti on, että työ vammaisten henkilöiden parissa ja heidän hyväkseen jatkuu.
– Työ järjestöalalla voisi kiinnostaa. Siellä nähdään, mitä arki vammaisilla henkilöillä oikeasti on.
Artikkeli on julkaistu Hermolla-lehdessä 4/2024
