Porin Seudun Parkinson-Yhdistys aloitti uudenlaisen yhteistyön paikallisen kansalaisopiston kanssa äänikurssin merkeissä. Kurssi ei korvaa yksilöllistä puheterapiaa, mutta se auttaa ylläpitämään puheterapiassa opittuja asioita. Kurssin suosio on yllättänyt.
Teksti ja kuvat: SEIJA VÄRE
Porin Seudun Parkinson-Yhdistys aloitti viime keväänä yhteistyön Otsolan kansalaisopiston kanssa äänikurssin merkeissä. Kurssin nimi on Puhu voimakkaasti – ääniryhmä Parkinsonin tautia sairastaville. Kysyntää sille on ollut paljon.
Ensimmäisellä lukukaudella kurssille oli tulossa niin paljon halukkaita, että opisto järjesti kaksi samansisältöistä kurssia. Ryhmäopetuksen maksimimäärä oppilaita tälle kurssille oli nyt 10. Syksyllä kurssi järjestettiin uudelleen ja se jatkui tammikuussa.
Parkinsonin tauti vaikuttaa puheen tuottoon, nielemiseen ja ilmeisiin osallistuviin lihaksiin. Muutokset kehittyvät vähitellen, eikä sairastunut useinkaan itse huomaa tapahtuneita muutoksia ennen kuin ongelmat ovat jo arkiselviytymistä haittaavia. Yhteydenpito hankaloituu ensin vieraammassa seurassa, myöhemmin jo läheistenkin kanssa. Parkinsonin tautiin käytettävä lääkitys ei näitä ongelmia korjaa, sen sijaan oikeantyyppisellä kuntoutuksella voidaan saada huomattavaa apua. Äänikurssin tavoitteena onkin, että jokainen kurssilainen muistaisi puhua keskittyneesti ja riittävän voimakkaalla äänellä, jotta hän tulisi paremmin ymmärretyksi.
Äänen käyttöä harjoitellaan ryhmässä
Puhekurssi sai alkunsa puheterapeutti Jenny Harmsenin ehdotuksesta. Porin Seudun Parkinson-Yhdistyksen jäsenvastaava Eeva Heinonen on yksi kurssille osallistuvista. Kurssi on ryhmäopetusta, ja siellä harjoitellaan ryhmässä äänen käyttämistä.
Äänikurssilla katsotaan osallistujien tarpeita ryhmätasolla. Se ei korvaa puheterapiaa, mutta on keino ylläpitää yksilöllisessä puheterapiassa opittuja asioita. Kaksitoista vuotta sitten Parkinsonin tautiin sairastunut Heinonen on käynyt puheterapiassa jo ennen äänikurssia. Yksilöllisessä puheterapiassa hänelle on selvinnyt, että hänelle hankalimpia äänneyhdistelmiä sanoissa ovat ks-äänneyhdistelmät, esimerkiksi sanassa miksi. Lisäksi lauseiden lopussa sanat puuroutuvat tai hiljenevät helposti.
– Puheterapiassa puhettani äänitetään paljon. Se kuulostaa kauhealta, mutta sitä kautta oppii jo itsekin huomaamaan virheensä sekä tarvittaessa korjaamaan niitä, Heinonen pohtii.
Hän jäi viime syksynä opiston puhekurssilla varasijalle, mutta nyt keväällä varalle jääneet olivat etusijalla, joten kurssi jatkuu. Heinonen työskentelee päiväkodissa, joten puheterapia ja äänikurssi tulevat hänelle tuiki tarpeeseen.
– Olen puhetyöläinen ja tällä kurssilla on tilaisuus harjoitella ja ylläpitää selkeämpää puhetapaa. Puheterapeutin ohje on, että pitää puhua yhtä selkeästi ja hitaasti kuin uutisten lukija.
Heinonen haluaa pitää huolta äänestään ja hän käy Otsolan opistossa myös toista äänikurssia.
– Musiikkipedagogi (YAMK) Solja Virta ohjaa Kadonneen äänen metsästystä. Kyseessä on yksilöopetusta 15 minuuttia kerrallaan tai opetusta pienryhmissä. Puhun metsästyskurssista, sillä se on kohdistettu niille, jotka haluavat parantaa ääntään, Heinonen naurahtaa.
Solja Virta on tehnyt opiskelunsa lopputyön äänihäiriöistä ja hänelle on tuttu myös Porin seudun Parkinson-Yhdistys, sillä hän on käynyt puhumassa yhdistystapaamisissa.
Aktiivisen, 52-vuotiaan Heinosen konstit eivät tähän lopu, sillä hän laulaa myös Otsolan opiston Nokun laulukuorossa.
– Minulla oli taukoa kuorossa pari vuotta, kun en voinut ajaa autoa iltaisin. Kahden vuoden tauon jälkeen huomasin sen heti äänessäni.
Hän pohtii, että oppi Parkinsonin tautia sairastavan oikeanlaiseen äänen käyttämiseen on todella tärkeää.
– Jos äänen kerran menettää, sitä on sen jälkeen vaikeampi palauttaa.
Oma aktiivisuus tärkeää
Äänikurssia ohjaava puheterapeutti Jenny Harmsen on pitänyt aiemminkin erilaisia lääkinnällisen kuntoutuksen puheterapiaryhmiä.
– Tämä kurssi on toki erilainen, koska en kauden alussa tiedä, keitä tulee paikalle ja minkälaisin tavoittein sekä tarpein.
Hän harmittelee ja sanoo kokevansa ristiriitaisia tunteita siitä, ettei äänikurssilla ole mahdollista paneutua jokaisen yksilöllisiin pulmiin siten kuin puheterapiassa tehdään.
Puheterapeutti tietää, että ryhmässä harjoitteleminen on mukavampaa kuin harjoitusten tekeminen kotona yksin.
– Toivon, että ryhmäläiset miettivät ja käyttävät myös ryhmän ulkopuolella puhetta selkeyttäviä keinoja, koska ”uuden” puhetavan oppiminen vaatii huomattavasti enemmän harjoittelua kuin yhden tunnin viikossa.
Harmsen käyttää puheterapiassa muun muassa SPEAK OUT!® -kuntoutusmenetelmää ja soveltaa siitä osioita ryhmän käyttöön.
– Täydellisessä maailmassa ryhmäläiset olisivat ensin käyneet yksilöllisen puheterapiajakson, jossa hyödynnetään SPEAK OUT!® tai Lee Silverman Voice Treatment -menetelmiä, ja sen jälkeen he siirtyisivät menetelmien ryhmämuotoiseen kuntoutukseen, hän kertoo.
Menetelmät perustuvat puhumiseen liittyvien automaattisten toimintojen tietoiseksi ja tahdonalaiseksi tekemiseen.
Yhdistys keräsi kevään kursseista palautetta ja sen perusteella selvisi, että äänikurssi koettiin todella tärkeäksi ja hyödylliseksi.
– Tässä voisi olla ideaa muillakin alueilla hyödynnettäväksi, Porin seudun Parkinson-Yhdistyksen sihteeri Elina Rosu pohtii.
Mitä voi tehdä itse äänelleen?
- Puheen tuotolle luovat pohjan yleistila ja hengitys. On tärkeää liikkua riittävästi. Erinomaista harjoitusta hengitykselle ovat esimerkiksi sauvakävely ja uinti. Ääntä on tärkeä käyttää päivittäin eri tilanteissa ja muistaa silloin käyttää riittävää äänenvoimakkuutta. Se on usein riittävä silloin, kun ääntä käyttää hiukan enemmän kuin uskoo olevan tarpeen.
- Toistele tavuja ja sanoja liioitelluin suun liikkein, kuten pap-pap-pap-paa, mam-mam-mam-maa, bab-bab-bab-baa, tat-tat-tat-taa, ja-je-ji-ju, ra-re-ri-ro-ru. Tavun alkuun kannattaa miettiä niitä äänteitä, jotka juuri itselle tuntuvat vaikeilta. Kannattaa myös harjoitella sanoja, jotka tuntuvat vaikeilta ääntää, kuten prinssi, traktori, porvari yms. Ilmaisun pituutta voi lisätä erilaisia lauseita toistamalla.
- Tutustu myös Parkinsonin tautia sairastaville tehtyyn Puhumalla paras -puheoppaaseen
Juttu on julkaistu alun perin Hermolla 1/2024 -lehdessä
