Parkinson-päivää juhlistettiin tänä vuonna etätilaisuudella, jonka teemana oli kuntoutus ja liikunta. Sen tulisi olla osa Parkinsonin taudin hoitoa, jossa itsehoidolla on merkittävä rooli.
Parkinsonliitto järjesti Parkinson-päivän tanssi- ja luentotilaisuuden etäyhteydellä Helsingistä 13.4. Tilaisuus houkutteli linjoille 177 katsojaa. Kun vielä tiedetään, että monen kotona ruudun äärellä oli parikin katsojaa, voi varovaisesti arvioida seuraajia olleen ainakin parisataa. Tilaisuuden tallenne oli katsottavissa liiton kotisivuilla jälkikäteen määräajan.
Hoito ennen ja nyt
Neurologian erikoislääkäri Valtteri Kaasinen piti tilaisuudessa Parkinsonin taudista ja sen hoidosta puheenvuoron, jossa katsottiin nykyhetken lisäksi tulevaan.
Jo 1900-luvun puolivälin tienoilla havaittiin, että Parkinsonin tautia sairastavilla on aivoissaan vähemmän dopamiinia. Havainto johti keskeisten lääkehoitojen kehittämiseen 60- ja 70-luvuilla ja yhä edelleen lääkehoito perustuu dopamiiniin.
Tärkein lääke on levodopa. Se on dopamiinin esiaste, joka muuttuu elimistössä dopamiiniksi. Muita vaihtoehtoja ovat dopamiiniagonistit, jotka ovat synteettisesti tehtyjä dopamiinin kaltaisia aineita sekä lääkkeet, joilla estetään dopamiinin hajoamista aivoissa (ns. MAO-B:n estäjät).
Dopamiiniagonisteihin voi liittyä ns. impulssikontrollin häiriöitä, jotka ilmenevät esimerkiksi hyperseksuaalisuutena, rahapelaamisena tai muina pakonomaisina toimintoina.
Kaasisen mukaan hoito aloitetaan yleensä lievällä lääkkeellä.
– Lääkehoidoista ei kannata ottaa kaikkea tehoa heti irti, vaan alkuun olisi hyvä, että hiukan jaksaa oireita. Jos levodopaa käytetään monta vuotta korkealla annostuksella, annosvaste hiipuu ja voi alkaa syntyä tilanvaihteluita.
Kaasisen mukaan lääkehoidosta tulisi pyrkiä saamaan synergiaetuja. Joskus on parempi, että käytössä on useampi lääke pienellä annostuksella kuin yksi lääke maksimaalisella annostuksella aiheuttaen sivuvaikutuksia. Näin pyritään minimoimaan haitat suhteessa hyötyihin.
Jos lääkityksen kanssa ei päästä hyvään tasapainoon, voidaan pohtia laiteavusteisia hoitomuotoja. Niitä ovat ns. pumppuhoidot ja syväaivostimulaatio eli DBS. Suurin osa ei kuitenkaan tarvitse niitä ja kaikille ne eivät myöskään sovellu.
Mitä uutta odotettavissa?
Tutkimusta tehdään etenkin ulkomailla paljon ja Kaasisen mukaan merkittäviä edistysaskeleita on odotettavissa Parkinsonin taudin hoidossa seuraavien vuosien ja vuosikymmenien aikana.
Pumppuhoitojen rintamalla on tapahtumassa paljon uutta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on kehitteillä ihon alle annosteltava levodopa, joka on potilaalle miellyttävämpi. Lisäksi Yhdysvalloissa on jo käytössä äkillisten off-tilojen hoitoon käytettävä astmapiippua muistuttava nopeavaikutteinen inhalaatio, joka otetaan tarvittaessa. On todennäköistä, että se jollakin aikavälillä tulee myyntiin myös Euroopan markkinoille.
– Käynnissä on paljon ykkös- ja kakkosvaiheen tutkimuksia, joissa pyritään pääsemään kiinni varsinaiseen tautimekanismiin, Kaasinen kertoo.
Niistä monissa keskitytään tutkimaan alfasynukleiini-proteiinia, jota kertyy Parkinsonin tautia sairastavien aivoihin. Se on jollain tasolla myrkyllistä ja sen uskotaan olevan aivoissa tapahtuvan solukadon taustalla. Voi olla, että taudin kulkuun voitaisiin vaikuttaa, jos alfasynukleiinia päästään jollakin mekanismilla poistamaan.
Näistä tutkimuksista jokunen on edennyt peräti kolmosvaiheeseen saakka. Kolmosvaiheessa haetaan varsinaista näyttöä lääkkeen tehosta isossa mittakaavassa ennen myyntiluvan myöntämistä. Kaikkiaan maailmalla on käynnissä noin 500 erilaista Parkinson-hoitotutkimusta, joihin haetaan koehenkilöitä.
Esimerkkinä voi mainita kakkostyypin diabeteksen hoitoon käytettävän lääkkeen, jota tutkitaan Parkinsonin taudin kulkua hidastavana hoitona.
Suomessa tehdään tällä hetkellä ulosteensiirtotutkimusta, johon tullaan rekrytoimaan 48 koehenkilöä. Ulosteensiirto on toimenpide, jossa vaihdetaan suoliston bakteerifloora. Tämän taustalla on huomio siitä, että Parkinsonin tautia sairastavilla on usein jollakin tavalla poikkeava suoliston mikrobisto ja siihen vaikuttamisella uskotaan olevan mahdollisuuksia vaikuttaa sairauden oireisiin.
Kuntoutus ja itsehoito
Lääke- ja laitehoitojen rinnalla on myös kolmas merkityksellinen hoitomuoto eli kuntoutus ja itsehoito, joka oli nostettu Parkinson-päivän teemaksi. Kaasinen puhui hoidon kolmijalasta.
– Kuntoutus ja itsehoito on Parkinsonin taudin hoidossa tavattoman tärkeässä roolissa. Ei voi vain tukeutua laitteisiin ja lääkkeisiin.
Luentoa kuunnellut Ritva Roine pisti merkille, että Kaasinen korosti luennossaan omaehtoisen kuntoutuksen merkitystä yhtenä hoitomuotona.
– Minusta teema oli erittäin sopiva, sillä liikuntahan on yksi Parkinsonin taudin hoitomuoto lääkehoidon lisäksi.
Roineen mielestä Kaasisen luento oli muutoinkin kiittelyn arvoinen.
– Olen 30-vuotisen ”Parkinson-historiani” aikana kuunnellut lukemattomia luentoja Parkinsonista ja sen lääkehoidoista, mutta Valtteri Kaasisen luento oli ylitse muiden. Siinä oli selkeästi tuotu esille erilaisten lääkkeiden yhteisvaikutukset ja siinä oli mainittu lääkkeiden kauppanimet eikä vain vaikuttavat lääkeaineet, joiden nimet eivät ole monellekaan tuttuja.
Roineen mukaan luento herätti myös toivoa.
– Ehkä jo tällä vuosikymmenellä voitaisiin löytää hoito, jolla Parkinsonin taudin etenemistä voitaisiin estää.
Tanssi on lääke?
Teeman mukaisesti Parkinson-päivän tilaisuudessa tanssittiin etäyhteyksiltä salsaa Baila con Parkinsonin Tero Laakson ja Peppi Haapalan sekä tanssija ja tanssinopettaja Helena Ahti-Hallbergin johdolla.
Kaasinen kertoi, että lääketieteellisten tutkimusten lisäksi Parkinsonin taudista löytyy myös valtava määrä tanssiin liittyviä tutkimuksia.
– Tälläkin rintamalla tapahtuu edistystä. Minulla on eräs potilas, joka voi erittäin hyvin ja harrastaa tanssia. En tiedä onko niillä yhteyttä, mutta joka tapauksessa tämä kannattaa ottaa huomioon omahoidossa, Kaasinen päättää.
