Hyvä hoito ihmisen elämän loppuvaiheessa on yhtä tärkeää kuin sen alussa, todettiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin 24.9.2020 järjestämässä mediatilaisuudessa, jossa keskusteltiin kuolevan potilaan hoidosta. Syyskuun alussa sairaanhoitopiirissä käynnisti toiminnan palliatiivinen keskus. Sen tavoitteena on turvata hyvä loppuvaiheen hoito potilaalle ja varmistaa, että omaista ei jätetä tilanteessa yksin.
Palliatiivinen hoito on etenevän, parantumattoman sairauden oireiden hoitoa siinä vaiheessa, kun tiedetään, että sairautta ei enää voida hidastaa eikä parantaa. Tällöin keskitytään lievittämään oireita ja ahdinkoa ja tukemaan perhettä. Palliatiivinen hoito voi joissain tapauksissa kestää jopa vuosia. Saattohoito on palliatiivisen hoidon loppuvaihe, joka merkitsee ajallisesti elämän viimeisten viikkojen hoitoa.
Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee, että kaikkien yliopistollisten sairaaloiden yhteyteen perustettaisiin palliatiiviset keskukset koordinoimaan toimintaa ja palveluita omilla erityisvastuualueillaan. Toistaiseksi keskukset ovat olleet Helsingin ja Tampereen yliopistollisissa keskussairaaloissa ja syyskuun alusta lähtien myös Tyksissä.
Tyksin palliatiivisen keskuksen tavoitteena on kehittää elämän loppuvaiheen hoitoa sairaanhoitopiirissä ja turvata samantasoinen hoito riippumatta siitä, missä kunnassa asuu. Tavoitteena on, että potilas on vain hetken erikoissairaanhoidossa ja siirtyy sitten oman hoitotahon vastuulle. Keskus varmistaa kuitenkin ensin, että jatkohoito potilaan omassa kotikunnassa toimii hyvin.
– Syntymä ja kuolema ovat elämän merkityksellisimpiä asioita. Jos kuolemaa ei hoideta hyvin, se voi olla läheisille todella traumaattista, palliatiivisen keskuksen ylilääkäri Outi Hirvonen sanoo.
Keskus toimii ns. tukikohtana palliatiivisen hoidon ja saattohoidon järjestämiselle toimimalla verkostomaisesti yhteistyössä eri ammattiryhmien kanssa. Se mm. kouluttaa terveydenhuollon henkilökuntaa, tukee muita yksiköitä ja antaa konsultointiapua.
Kuolema voi olla vaikea aihe
Elämän loppuvaiheessa päätöksen hoitolinjasta tekee hoitava lääkäri, esim. neurologi tai hoivakodin lääkäri. Se, missä vaiheessa päätös palliatiivisesta hoitolinjauksesta tai saattohoidosta tehdään, on sekä sairauskohtaista että potilaskohtaista.
Hirvosen mukaan ammattilaisten tehtävä on kertoa, kun potilas on siinä vaiheessa, että häntä ei voida enää auttaa tai parantaa. Palliatiivisen keskuksen toiminnalla tähdätäänkin mm. siihen, että potilaan tai omaisten ei tarvitsisi itse osata olla aktiivisia.
– Omaisille on usein vaikea aloittaa keskustelua kuolemasta. Toiveena on, että ammattilaiset osaisivat aktiivisesti ottaa puheeksi hoitoasiat potilaiden kanssa ja ottaisivat yhteyttä keskukseen.
Hirvosen mukaan ihminen saattaa tietää sisimmässään, että aika on edessä ja hänelle voi olla jopa helpotus, kun ammattilainen avaa keskustelun. Se voi myös auttaa perheen sisäistä keskustelua vaikeasta asiasta. Elämän loppuvaiheen hoidossa tuleekin hoitaa myös omaisia, vaikka potilas on keskiössä ja hänen toiveitaan pyritään kunnioittamaan.
– Joskus omaisten voi olla vaikea hyväksyä sitä, että potilasta ei enää yritetä hoitaa ja jotkut kokevat sen jopa luovuttamisena.– Lääkärinvalan mukaan elämän vaaliminen on lääkärin tehtävä. Myös palliatiivinen hoito ja saattohoito ovat hyvän elämän vaalimista, palliatiivisen keskuksen geriatri Johanna Skyttä muistuttaa.
Paljon työtä edessä
Suomessa palliatiivinen hoito ei ole vielä oma erikoisalansa, vaan siihen suoritetaan erityispätevyys. Palliatiivisen hoidon ymmärryksen tulisi olla tärkeä osa peruskoulutusta, sillä väestö ikääntyy ja meillä on kasvava määrä palliatiivista työtä tekeviä lääkäreitä ja hoitajia. Keskuksen työntekijöiden mukaan edessä on vielä paljon työtä, joka vaatii sisäisen kulttuurin muutoksen.
– Suomessa hoito on huipputasoa ja täällä on pitkään keskitytty parantamaan potilaita. On varmaan monia syitä, miksi meillä on vasta hiljattain havahduttu kunnolla puhumaan siitä, mitä tehdään kun potilasta ei voidakaan hoitaa. Esimerkiksi Norjassa se keskustelu on käynnistynyt jo 90-luvulla ja muissakin pohjoismaissa ollaan meitä edellä, Hirvonen sanoo.
Julkaistu 29.09.2020
