Harvassa sairaudessa lääkityksen ajoittaminen oikein on yhtä tärkeää kuin Parkinsonin taudissa. Oikea-aikaisella lääkityksellä toimintakyky pysyy tasaisempana ja se on tilanvaihteluiden hoidon kulmakivi. Sairaanhoitajilla on hoivakodeissa ja osastoilla tärkeä rooli lääkityksen onnistumisessa. Sairaanhoitaja Kaisa Ollikainen luennoi siksi tästä tärkeästä aiheesta kollegoilleen Sairaanhoitajapäivillä.
Liikehäiriösairauksiin erikoistunut sairaanhoitaja Kaisa Ollikainen piti Liikehäiriösairauksien liiton toiveesta Sairaanhoitajapäivillä ammattilaisille suunnatun luennon otsikolla Lääkityksen ajoittamisen merkitys Parkinsonin tautia sairastavan hyvinvoinnissa.
Puolituntisen luennon tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, miksi Parkinsonin taudissa lääkityksen ajoittaminen oikein on niin tärkeää sairastavan hyvinvoinnin kannalta ja miten oikein hoidettu lääkitys helpottaa myös hoitotyötä.
– Parkinsonin tauti on ollut itselleni aina eräänlainen lempilapsi. Se on haastava, mutta kiehtova sairaus, Ollikainen aloitti kertomalla taustastaan.
Vaikka Parkinsonin tauti kuuluu liikehäiriösairauksiin, siihen kuuluu motoristen oireiden ohella myös neuropsykiatrisia oireita ja erilaisia autonomisen hermoston oireita. On tärkeää, että hoitohenkilökunta ymmärtää oirekirjon laajuuden ja sen vaikutukset potilaan kanssa toimimiseen.
– Esimerkiksi kipu on usein alihoidettu oire Parkinsonin taudissa, Ollikainen sanoi.
Miksi hoitajien pitäisi olla tietoisia kaikista oireista?
Siksi, että hoitajat ovat merkittävässä roolissa seuratessaan potilaansa vointia ja siinä tapahtuvia muutoksia. On tärkeää pystyä erottamaan, mikä johtuu Parkinsonin taudista ja mikä jostain muusta. Osastoilla hoitajat usein raportoivat lääkärille esimerkiksi lääkevasteessa tapahtuvia muutoksia.
On ja off
Keskeisin hoito Parkinsonin taudissa on edelleen levodopalääkitys, jolla pyritään vähentämään sairauden oireita aiheuttavaa dopamiinivajetta aivoissa. Käytännössä kaikki parkinsonpotilaat saavat levodopalääkityksen jossakin vaiheessa sairauttaan.
Yleensä levodopan vaste on alussa hyvä ja lääkevaste pysyy tasaisena koko päivän. Sairauden edetessä lääkitys ei välttämättä anna yhtä tasaista vastetta ja lääkkeen vaikutus ei riitä enää annoksesta toiseen. Parkinsonoireet palaavat ennen seuraavaa annosta.
Lääkepitoisuuden heittely voi aiheuttaa tilanvaihteluita eli niin sanottujen on- ja off-tilojen vaihtelua.
– Tavallisesti me ihmiset olemme koko ajan on-ajalla eli toimintakyky on normaali. Off on sitä, kun parkinsonoireet korostuvat niin, että voi tapahtua sekä psyykkinen että fyysinen jähmettyminen, Ollikainen selitti.
Off-tilassa ihminen on pahimmillaan täysin toimintakyvytön. Eri hoitomuodoilla pyritään vastaamaan tähän haasteeseen ja tasoittamaan lääkevaste niin, että tilanvaihteluilta vältyttäisiin. Lääkevaste on hyvä, kun ihminen pystyy toimimaan mahdollisimman itsenäisesti.
Tavoitteena tasainen lääkevaikutus
Jotta saadaan aikaan mahdollisimman tasainen lääkevaikutus, levodopa pitää ottaa säännöllisesti. Erityisesti proteiinirikas ruoka heikentää levodopan imeytymistä ja siksi levodopa pitää ottaa 45 minuuttia ennen ruokailua.
– Älkää siis laittako lääkettä sinne lounastarjottimelle. Muutenkin kannattaa varmistaa, että potilas saa nieltyä lääkkeen. Nielemistä voi helpottaa antamalla lääke vaikka marjasopan kanssa, Ollikainen vinkkasi.
Parkinsonin taudin edenneessä vaiheessa on tyypillistä, että levodopaa pitää ottaa jopa kuusi kertaa päivässä. Ollikainen sanoi ymmärtävänsä, että yhden potilaan lääkkeiden jako eri aikaan muiden kanssa vaatii viitseliäisyyttä henkilökunnalta. Pidemmän päälle se kuitenkin kannattaa.
– Se aiheuttaa hankalaa hallaa sairastavalle, mutta myös hoitotyön näkökulmasta menee vaikeaksi, jos ihminen menee toimintakyvyttömäksi.
Onnistunut lääkehoito mahdollistaa kuntouttavan hoitotyön keinojen käyttämisen, sairastavan toimintakyky on tasaisempi. Tämä tukee omatoimisuutta. Myös oireiden ennakoitavuus parantuu.
– Kun toimintakyky on hyvä, sairastavalle sattuu vähemmän vahinkoja, kuten kaatumisia. Se taas lisää hänen uskallustaan toimia ja liikkua itse. Myös lisälääkkeiden tarve vähenee, kun peruslääkitys on kunnossa, Ollikainen sanoi.
Lääkevasteen seuraaminen tärkeää
Parkinsonoireiden voimakas korostuminen, etenkin jähmettyminen ja hidastuminen, on merkki alilääkityksestä. Alilääkitystä vältetään parhaiten sillä, että lääkkeiden ottamisen välillä ei ole liikaa taukoa.
– Joskus huomaa, että henkilöllä joku tietty aika päivästä on tosi vaikea. Jos esimerkiksi iltapäiväkahvin aikana oireet ovat voimakkaat, kannattaa viestiä siitä lääkärille ja pyytää pohtimaan lääkityksen aikaistamista, Ollikainen neuvoi.
Jos taas potilaalla on kovasti pakkoliikkeitä sekä vauhdikkuutta liikkeessä ja ajatuksessa, se viittaa ylilääkitykseen.
– Yleensä sairaus jähmentää, joten sairastavat usein tykkäävät tästä ylilääkityksen aiheuttamasta letkeästä ja vapautuneesta olosta. Se ei kuitenkaan ole hyvä kropalle.
Ollikainen korostaa, että lääkevastetta pitää muistaa seurata pitkin päivää.
– Joskus oireet voivat yks kaks korostua ilman selvää syytä. Mutta jos niissä on joku selkeä trendi, kannattaa jutella lääkärin kanssa.
Aamuisin lääkevastetta ei välttämättä ole, sillä se hiipuu yön aikana. Kivut ja krampit ovat tavallisia yöllä ja aamulla ja se aiheuttaa päiväaikaista väsymystä. Lepoa kannattaa siis ajoittaa päivälle.
Liikunta on Parkinsonin taudissa erittäin tärkeää. Se lisää luontaista dopamiinin tuotantoa aivoissa ja parantaa sitä kautta sekä mieltä että toimintakykyä. Samalla se voi vaikuttaa siihen, miten tasaisena dopamiinipitoisuus pysyy. Liikunta, ravitsemus ja lääkkeiden ottoajat voivat siis kaikki vaikuttaa kokonaisuuteen.
Lääkkeiden haittavaikutukset aina rohkeasti puheeksi
Lääkkeet voivat aiheuttaa myös omia haasteita eli sivuvaikutuksia. Hallusinaatioita voi esiintyä, mutta ne eivät Parkinsonin taudissa ole yleensä niin pelottavia ja uhkaavia kuin monissa muissa psykiatrisissa sairauksissa.
Sivuvaikutuksista ehkä hankalimpia ovat impulssikontrollin häiriöt, jotka liittyvät tavallisimmin dopamiinitoimintaa tehostavien dopamiiniagonistien käyttöön. Impulssikontrollin häiriöt voivat näyttäytyä erilaisena holtittomana ja pakonomaisena toimintana, kuten hyperseksuaalisuutena, pelihimona tai ahmimisena. Niihin pitää puuttua ajoissa.
– Oireista pitää puhua. On tärkeää rohkaista ihmisiä, että he eivät jää yksin oireiden kanssa. Niistä pitää puhua myös lääkärille, Ollikainen sanoi.
Etenevässä sairaudessa sairastumisen kriisi tulee vastaan monta kertaa. Ollikainen korosti, että toimiva yhteistyö sairastavan, omaisen ja hoitavan yksikön välillä on tärkeää, kun kyseessä on vaikea sairaus ja hankalat oireet.
– Hoitohenkilökunnan pitää mahdollistaa lääkehoidon onnistuminen. Esimerkiksi intervallilta ei saa tulla takaisin huonompana kuin on sinne mennessä. Liikehäiriösairauksien liitolla on tukipalveluita ja liiton potilasoppaat ovat hyviä myös hoitajille, Ollikainen kannusti lisätiedon pariin.
Liikehäiriösairauksien liitto osallistui Sairaanhoitajapäiville paitsi Ollikaisen kanssa tehdyllä luentoyhteistyöllä, myös omalla messuosastolla. Voit lukea messukuulumiset täältä.
