Kirjailija ja perinteentutkija Marjatta Yli-Olli kiinnostui sukunsa historiasta opiskeluaikoinaan, ja hän on sittemmin kirjoittanut aiheesta monia teoksia. Marjatan tuore runoelma Mummoni Helmi ja Hilma kuvaa hänen isoäitiensä elämiä. Tämän artikkelin lopussa on linkki, josta pääsee lukemaan runoelman.
Espoolainen Marjatta Yli-Olli o.s. Ahola (s. 1951) on kolmen lapsen äiti. Hän on myös isoäiti 8-, 14- ja 16-vuotiaille lastenlapsilleen. Perhe ja suku ovat aina olleet Marjatalle tärkeitä. Hän on koulutukseltaan perinteentutkija ja kirjailija. Suvun merkitys välittyy hänen tuotannostaan, sillä hän on kirjoittanut useita teoksia, joissa hän ammentaa sekä äitinsä että isänsä sukujen historiasta.
Perheen merkitys voi korostua juhlapäivinä, kuten äitienpäivänä. Marjatalle ja hänen puolisolleen Pekalle on tärkeää, että heidän lapsensa tulevat perheineen käymään kakkukahvilla äitienpäivänä. Kun pariskunnan lapset olivat pieniä, Pekka valmisteli lasten kanssa Marjatalle aamupalan, jota tämä odotti sängyssä ja oli nukkuvinaan. Päivän kruunasivat lasten itsetehdyt äitienpäiväkortit, jotka ovat edelleen tallessa. Niiden rinnalle on sittemmin tullut lastenlasten tekemiä onnittelukortteja.
Toisinaan kotona vietetyt äitienpäivät vaihtuivat mummila-reissuihin. Marjatan Rauha-äiti nukkui pois viime vuonna 101-vuotiaana, Pekan äiti sitä edeltävänä kesänä 103-vuotiaana. Mummot asuivat samassa vanhainkodissa Lappajärvellä.
– Kun minun äitini ja Pekan äiti olivat vielä tässä maailmassa ja me nuorempia, saatoimme tehdä matkan maalle äitienpäivänä ja silloin menot olivat omalta osalta mökillä ja mummien osalta mummiloissa. Myöhemmin, oman kunnon heiketessä ja mummojen ollessa vanhoja ja palvelutalossa, lähetimme kukkaterveiset paikallisen tutun kukkakauppiaan kautta ja erikseen äitienpäiväkortit. Aamulla sitten soitimme vielä ja usein lauloimme jotain puhelimessa. Omat lapsemme eivät ole vielä ainakaan ryhtyneet laulajiksi, vaan laulut ovat meidän vanhempien juttu, Marjatta kertoo.
Marjatan äitienpäivään liittyvät muistot ovat rikastuneet vuosien edetessä, kun heidän lapsensa ovat saaneet omaa jälkikasvua.
– Lapset ja lastenlapset ovat kaikista tärkeimpiä. Ei sitä voi oikein muulla tavalla kuvailla, hän tiivistää.
Sukuhistoria uuden runoelman lähteenä
Marjatan molemmat isoäidit ovat olleet hänelle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä. Tuoreessa runoelmassaan Mummoni Helmi ja Hilma Marjatta käsittelee molempien isoäitiensä keskenään varsin erilaisia elämäntarinoita. Runoelma perustuu Marjatan kirjoihin Järvi näkyy! (2009) ja Muistojen sillalla (2017), joista ensimäinen käsittelee hänen isänsä ja jälkimmäinen äitinsä sukuja. Marjatta sai inspiraation runoelman kirjoittamiseen kuoronopettajaltaan, joka pyysi häntä tekemään runon Espoonlahden eläkeläisten kevätjuhlaan.
Marjatalla on lämpimiä muistoja molemmista isoäideistään. Vuosien varrella elämäntilanteiden muuttuessa myös suhde isoäiteihin muutti muotoaan, mutta samat lämpimät välit säilyivät aina. Isoäidit kertoivat Marjatalle paitsi tarinoita omista elämistään, he myös jakoivat omia oivalluksiaan. Nuo viisaudet hän muistaa edelleen.
– Äitini oli yhtä vahvaluonteinen kuin minä, joten otimme toisinaan yhteen pienistä asioista silloin, kun olin nuori. Saatoin mennä illalla vihaisena nukkumaan, jos meille oli tullut sanaharkkaa äitini kanssa. Äidilläni oli tapana sanoa minulle, että älä anna auringon laskea vihasi ylle. Äiti oli oppinut sen omalta äidiltään. Nuorena lausahdus harmitti minua vielä enemmän, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt sen merkityksen, Marjatta muistelee.
Rauha-äiti ja Helmi-isoäiti olivat nauravaisia ja pirteitä ihmisiä.
– Äitini sanoi usein, että parempi nauraa kuin itkeä. Muistan erään kerran, kun äiti ja Helmi-mummo nauroivat keskenään niin valtoimenaan, että siitä ei meinannut tulla ollenkaan loppua. Toppuuttelin heitä, sillä pelkäsin heidän saavan sydänkohtauksen, Marjatta muistelee nauraen.
Kirjoittaminen on ollut Marjatalle aina tärkeää. Hän on sairastanut Parkinsonin tautia 18 vuotta. Kirjoittaminen on auttanut sairauden käsittelyssä, mutta myös toiminut keinona purkaa muita omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Sukua käsittelevien teostensa kautta Marjatta on luonut uudenlaisen yhteyden omiin juuriinsa.
Mummoni Helmi ja Hilma -runoelma on toinen Marjatan kirjoittama runo. Lue runoelma täältä
Kuvat: Marjatan kotialbumit
