LAUSUNTO
30.1.2025
Sosiaali- ja terveysministeriö
VN/1463/2025
Liikehäiriösairauksien liiton lausunto selvityksestä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista
Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt lausuntoa selvityshenkilö Mika Pyykön selvityksestä (10.1.2025) sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista. Selvityshenkilö ehdottaa kahta vaihtoehtoa sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusjärjestelmän uudistamiseksi sekä tekee muita ehdotuksia avustustoiminnan kehittämiseksi. Liikehäiriösairauksien liitto keskittyy lausunnossaan huomioimaan avustusjärjestelmän muutosehdotukset ensisijaisesti liikehäiriösairauksia sairastavien ja läheisten näkökulmasta.
Ensimmäisen vaihtoehdon (A) tavoitteena on uudistaa avustusjärjestelmää siten, että järjestöjen toimintaa kehitetään osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Vaihtoehdon B tarkoituksena on sopeuttaa järjestöjen toiminta pieneneviin avustuksiin. Molemmissa korostetaan vaikuttavuusperusteisuutta.
Vaihtoehtoa A on avattu raportissa laajemmin, kun taas vaihtoehto B on avattu hyvin suppeasti.
Liikehäiriösairauksien liiton näkemyksen mukaan on vaikea ottaa kantaa, kumpi vaihtoehdoista soveltuisi paremmin lähtökohdaksi uudistukselle, koska vaihtoehto B:n sisällöstä ei ole tarkempaa tietoa.
Vaihtoehdossa A avustukset jaettaisiin valtakunnallisten painopisteiden perusteella (208 milj. euroa) ja loput alueellisten tarpeiden ja hallitusohjelman perusteella (yht. 60 milj. euroa). Valtakunnallisissa painopisteissä on viisi teemaa, joiden perusteella avustuksia suunnattaisiin. Teemat ovat (1.) lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin lisääminen, (2.) ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen, (3.) mielenterveyden edistäminen, (4.) yksinäisyyden vähentäminen ja osallisuuden vahvistaminen, (5.) väestöterveyden edistäminen ja kansansairauksien ehkäisy.
Liikehäiriösairauksien liiton toiminta soveltuu useimpiin teemoihin, kuten teemaan 2., osittain teemoihin 1., 3., 4., ja 5.
Liikehäiriösairauksien liiton näkökulmasta teemat ovat kuitenkin vain osittain soveltuvia. Huolena on, miten teemat on tarkoitus toteuttaa ja miten teemojen painottaminen soveltuu järjestöjen pitkäjänteiseen työhön, jossa tuen tarve on pysyväluonteista, kuten liikehäiriösairauksia sairastaville ja heidän läheisilleen tarjottavassa tuessa.
Selvityksessä ehdotetaan, että teemakaudet kestävät 5–6 vuotta. Jos avustusta saadaan jostakin teeman ohjelmasta tämän ajanjakson ajan, olisiko tarkoituksena, että järjestö muuttaa toimintaansa johonkin toiseen teemaan soveltuvaksi seuraavan teemakauden ajaksi, vaikka ongelmat pysyvät samanlaisina? Tämä veisi järjestön resursseja pois pitkäjänteisestä työstä kohderyhmänsä parissa. Teemojen painotus tekisi järjestöjen työstä sirpaleista, ja avustuksilla tehtävää toimintaa ohjaisivat avustusjärjestelmän teemat kohderyhmien todellisten tarpeiden sijaan.
Lausuntopalvelun lomakkeessa pyydetään arvioimaan teema-alueiden tärkeyden asteikolla 1–5.
Liikehäiriösairauksien liiton näkemys on, että on kyseenalaista pyytää arvottamaan teemoja, joista jokainen on tärkeä (esim. ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen vs. lapsiperheiden hyvinvoinnin lisääntyminen).
Vaihtoehdossa A esitetään, että alueellisten tarpeiden perusteella jaettaviin avustuksiin sisällytettäisiin hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveysalan järjestöille vuosittain jakamat avustukset. Tässä ehdotuksessa avustukset siirrettäisiin siten sosiaali- ja terveysministeriön budjettiin ja osaksi STEAn avustusjärjestelmää.
Liikehäiriösairauksien liitto ei kannata muutosta. Hyvinvointialueiden avustukset ovat tärkeä tuki pienemmille yhdistyksille, kuten Liikehäiriösairauksien liiton jäsenyhdistyksille.
Hyvinvointialueiden jakamat avustukset ovat kevyempiä hakea ja hallinnoida, kuin STEA:n myöntämät avustukset. Riskinä tässä muutoksessa olisi, että pienemmät yhdistykset eivät saisi enää rahoitusta alueelliseen toimintaansa, ja sairastavien ja heidän läheistensä saama tuki vähenisi alueellisesti. Riskinä on tällöin alueellisen epätasa-arvon lisääntyminen ja toiminnan keskittyminen suurille, ammattimaisille järjestöille, ja siten kansalaisjärjestökentän tekemän vapaaehtoistyön hiipuminen. Huomioitava on myös, että hyvinvointialueet tarvitsevat yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa ja solmivat esimerkiksi kumppanuussopimuksia pitkäaikaisemman yhteistyön turvaamiseksi.
Selvityksessä ehdotetaan, että yleisavustuksen (Ay) myöntämisperusteita muutetaan siten, että se myönnetään vain aidosti valtakunnallisille järjestöille ja että yleisavustuksen suuruus on 25 prosenttia ko. avustuksen saajan kohdennettujen yleisavustusten yhteissummasta. Tämä ohjaa toiminnan pilkkomista pienempiin, tiukasti kohdennettuihin avustuksiin. Liikehäiriösairauksien liitto ei kannata tätä muutosta, vaan päinvastoin kannattaa yleisavustusten painoarvon vahvistamista.
Selvityksessä ehdotetaan myös yleisavustuksen ja kohdennetun yleisavustuksen myöntämistä jatkossa kolmeksi vuodeksi kerrallaan hankeavustusten tapaan, ja että tuloksellisuus- ja vuosiselvitykset yhdistettäisiin ja tiedot toimitettaisiin kahden vuoden välein.
Liikehäiriösairauksien liitto kannattaa näitä muutoksia, samoin kuin verovähennysoikeuden laajentamista koskemaan kaikkia sosiaali- ja terveysalan järjestöjä.
Yleisenä huomiona Liikehäiriösairauksien liitto toteaa, että STEAn roolia ei ole tarpeellista vahvistaa esimerkiksi järjestöjen muutostuen tarjoajana tai yhdistymisprosessien asiantuntija-apuna (kohta 4.7).
Selvityksen A-vaihtoehdossa kohdassa 4.1.1.6 STEAlle ehdotetaan hyvin raskasta roolia teemakohtaisten yhteisten tavoitteiden saavuttamisen määrittelijänä, organisoijana, järjestöjen tukena ja samalla myös valvojana.
Avustusmäärärahojen pienentyessä STEAn hallinnollisen vastuun kasvattaminen ei ole kannatettava kehityssuunta.
Liikehäiriösairauksien liitto
Osmo Pammo Puheenjohtaja
Marianne Sirkiä
Vt. Toiminnanjohtaja
