Impulssikontrollin häiriöiden tiedetään olevan tavallisia Parkinsonin taudissa. Niitä esiintyy myös muussa väestössä, eikä niiden osuutta aivosairauksiin yleisesti liittyvänä neuropsykiatrisena oireena ole aiemmin tutkittu. Turun yliopistossa selvitettiin, lisääkö dystonia riskiä impulssikontrollin häiriöille. Tulokset vahvistavat ajatusta siitä, että ne ovat todennäköisimmin dopaminergisen lääkityksen haittavaikutus.
Syksyllä julkaistiin tuloksia Turun yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa selvitettiin, lisääkö dystonia sairautena riskiä impulssikontrollihäiriöoireille. Impulssikontrollin häiriöiden tiedetään olevan tavallisia Parkinsonin taudissa ja ne liittyvät etenkin dopaminergiseen lääkitykseen. Yleisin riskitekijä ovat dopamiiniagonistit ja impulssikontrollin häiriöitä onkin tätä ennen tutkittu vain sairauksissa, joiden hoidossa niitä käytetään.
Impulssikontrollin häiriöt ilmenevät pääosin pelihimona, hyperseksuaalisuutena, pakonomaisena osteluna ja ahmimishäiriönä. Ne ovat huomattavasti yleisempiä dopaminergista lääkitystä käyttävillä, mutta niitä esiintyy väestössä muutenkin.
Aikaisemmat tutkimukset ovat jättäneet auki, missä määrin impulssikontrollin häiriöt voisivat olla aivo-sairauksiin liittyvä neuropsykiatrinen oire. Esimerkiksi dystoniassa niiden yleisyyttä ei ole aiemmin tutkittu.
– Toistaiseksi impulssikontrollin häiriöitä on tutkittu vain dopaminergisiin lääkkeisiin liittyen. Dystonia valikoitui tutkimukseen, koska sitä ei juurikaan hoideta dopaminergisilla lääkkeillä, mutta siihen liittyy muita ei-motorisia oireita, tutkimusryhmää vetänyt neurologi Juho Joutsa selittää.
Sekä Parkinsonin tauti että dystonia aiheuttavat paljon ei-motorisia oireita, kuten masennusta, ahdistusta ja uniongelmia. Tällaiset neuropsykiatriset oireet liittyvät myös impulssikontrollin häiriöihin.
Huojentava tulos
Tutkimus tehtiin selvittämällä impulssikontrollihäiriöiden esiintymistä dystoniassa ja vertaamalla esiintymistä terveisiin verrokkeihin sekä sellaisiin Parkinsonin tautia sairastaviin henkilöihin, joista osalla on käytössään dopamiiniagonisti-lääkitys ja osalla ei.
Mahdollisten impulssikontrollihäiriöiden esiintyvyyttä selvitettiin kyselyllä. Siinä kävi ilmi, että impulssikontrollihäiriöt liittyvät selvästi Parkinsonin tautiin kun taas dystoniaa sairastavilla ja verrokeilla lukemat olivat identtiset. Tieto on huojentava.
– Tulos viittaa siihen, että dystonia itsessään ei lisää riskiä impulssikontrollihäiriöille. Ne siis tuskin ovat yleinen liikehäiriösairauksien oire vaan todennäköisimmin dopaminergisen lääkityksen haittavaikutus, Joutsa tarkentaa.
Tiettyjä riskitekijöitä
Suurin osa ei saa impulssikontrollin häiriöitä, vaikka he käyttävät samoja lääkkeitä. Syytä tähän ei varmuudella tiedetä, mutta liittynee siihen, kuinka voimakkaasti eri dopamiiniradat ovat kunkin aivoissa vaurioituneet. Tiettyjä riskitekijöitä kuitenkin tunnetaan.
– Parkinsonin taudin kohdalla tiedetään, että sukupuoli vaikuttaa asiaan. Yleisesti miessukupuoli on taipuvaisempi hyperseksuaalisuuteen, naisilla on tavallisempaa pakonomainen ostelu ja ahmimishäiriö. Mutta kokonaisuudessaan sukupuolten välillä ei ole isoa eroa.
Nuorempi ikä on riskitekijä ja dopamiiniagonisteja on myös useammin käytössä nuorilla.
– Iäkkäämmillä on enemmän agonistien muita sivuvaikutuksia, esimerkiksi sekavuutta, Joutsa tarkentaa.
Riskiä lisää myös se, jos henkilöllä tai hänen sukulaisillaan on jo ennestään riippuvuusspektrin häiriöitä tai jos asuu yksin.
– Parisuhteessa elävillä on pienempi riski. Haitallinen käytösmalli lienee helpompi havaita ja käytöstä saattaa hillitä, jos vieressä on toinen, joka näkee sen.
Muiden riskitekijöiden osuus on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin dopamiiniagonistien aiheuttama riski impulssikontrollin häiriöiden kehittymiselle.
– Tutkimukset, joissa on verrattu Parkinsonin tautia sairastavia ilman agonisteja, osoittavat, että heillä häiriöiden esiintyminen on samaa tasoa kuin muussa väestössä. Mutta yleensä Parkinsonin taudissa saa lääkityksen heti, eli ei ole dataa pitkään sairastavista, joilla ei olisi jotain lääkitystä. On siis vaikea sanoa, tuoko Parkinsonin tauti itsessään lisäriskin, koska ei ole näyttöä, että häiriöt suoraan liittyisivät yksinään taudin neurobiologisiin muutoksiin.
Kaikilla lääkkeillä voi olla sivuvaikutuksia
Impulssikontrollin häiriöistä voi vaikeimmillaan seurata todella ikäviä asioita. Se ei silti tarkoita, että dopamiiniagonistit olisivat huonoja lääkkeitä.
– Ne ovat hyviä lääkkeitä siihen tarkoitukseen, joihin ne on kehitetty eli lievittämään motorisia oireita ja niiden vaikutus on hyvin tasainen. Valtaosa potilaista ei saa tätä haittaa, Joutsa korostaa.
Muillakin lääkkeillä on aina mahdollisia sivuvaikutuksia. Pitää punnita, mitä hyötyjä halutaan saavuttaa ja mitä haittoja välttää.
– Monissa tapauksissa dopamiiniagonistien käyttö on perusteltua. Mahdollinen haitta vaan pitää tietää ja tunnistaa, ennen kuin lääkitys aloitetaan. Jos alkaa tulla käytöksen muutosta, siitä pitää heti raportoida ja vaihtaa muu lääke tilalle.
Tarvittaessa dopamiiniagonisti-lääkitys voidaan asteittain purkaa. Kaikki eivät kuitenkaan pärjää ilman sitä.
– Jos on pahempi olo ilman lääkettä kuin lääkkeen kanssa, muutakin voidaan kokeilla. Esimerkiksi psykoterapialla voidaan yrittää vähentää haittoja. Myös tietyt masennuslääkkeet voivat auttaa, koska samanaikainen masennus voi olla osasyy impulssikontrollihäiriöön, Joutsa selittää.
Riskien tiedostaminen on tärkeää
Dopamiiniagonistien käyttöä on kartoitettu. Niiden käyttö näyttää vähentyneen sen jälkeen, kun yhteys impulssikontrollien lisääntymiseen on tunnistettu. Tietoisuutta haitallisten sivuvaikutusten riskistä yritetään koko ajan lisätä ja Joutsan arvion mukaan neurologikenttä tiedostaa ne jo hyvin.
– Mutta en osaa sanoa, kuinka paljon juuri näistä häiriöistä vastaanotoilla puhutaan. Paljon jää potilaan omalle kontolle, että muistaa raportoida, jos jotain outoa tulee. Lähtökohtaisesti tällaisissa tilanteissa olisi hyödyllistä, että läheinen olisi vastaanotolla, mutta se on potilaan oma asia, haluaako hän läheisen mukaan vai ei.
Käytöksen muutoksista pitäisi uskaltaa raportoida herkästi. Pahimmillaan pelihimo voi johtaa talousvaikeuksiin tai hyperseksuaalisuus sotkea ihmissuhteita.
– Mitä pidemmälle ongelmat pääsevät, sitä vaikeampaa niistä on selviytyä. Mitä aikaisemmin ongelmiin päästään tarttumaan, haittavaikutukset jäävät pienemmäksi. Impulssikontrollin häiriöt eivät ole kenenkään oma vika vaan biologian ja lääkityksen aikaansaamaa. Niiden haittojen ehkäisyssä ja kontrolloimisessa potilaan oma rooli on kuitenkin tärkeää, Joutsa sanoo.
Turussa impulssikontrollin häiriöitä on tutkittu jo pitkään ja seuraavaksi tuloksia odotetaan niiden esiintymisestä levottomat jalat -oireyhtymässä. Liikehäiriösairauksien liitto yhdistyksineen on ollut mukana etsimässä vapaaehtoisia. Joutsa kiittää lämpimästi kaikkia, jotka ovat lähteneet erilaisiin tutkimuksiin koko yhteisön hyväksi.
– Tutkimuksen tukeminen on tärkeää. Ilman tutkimusta meillä ei olisi yhtäkään nykyisistä hoidoistamme käytössä.
Julkaistu hermolla-lehdessä 4/2022
