Vastaan Parkinsonliiton liikuntatoiminnasta ja osallistuin marraskuussa valtion liikuntaneuvoston, opetus- ja kulttuuriministeriön, yleisradion, Veikkauksen, Suomen Olympiakomitean, Suomen Paralympiakomitean sekä Suomen Kuntaliiton yhdessä järjestämään Liikuntafoorumiin. Tapahtuma pidettiin tänä vuonna verkossa webinaarina ja mukana oli monia hyviä puhujia ja panelisteja sekä puheenvuoroja liikunnasta ja urheilusta.
Foorumin tavoitteena on vahvistaa liikunta- ja urheiluasioiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja painoarvoa. Foorumissa käsitellään ajankohtaisia, vaikutukseltaan merkittäviä ja liikuntakulttuurin arvopohjaan liittyviä kysymyksiä.
Korona on korostanut kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkitystä
Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen kertoi koronan ristiriitaisista vaikutuksista liikunnan harrastamiseen. Toisaalta ulkoliikunta on lisääntynyt ihmisten hyödynnettyä luonnon ja ulkoliikuntapaikat entistä paremmin sisäliikuntapaikkojen ollessa suljettuna. Kolikon kääntöpuolella on kuitenkin entisestään lisääntynyt polarisaatio. Ihmiset, jotka ovat aiemminkin liikkuneet aktiivisesti, ovat pitäneet rutiineistaan kiinni tai keksineet uusia tapoja liikkua turvallisesti. Sen sijaan kuilu liikunnallisten ja liikkumattomien välissä on kasvanut.
Kun iso osa normaalista, arkisesta aktiivisuudesta on jäänyt monilta koronan myötä pois, liikunnan osuus päivittäistoiminnoissa väheni. Korona-aika on kuitenkin korostanut meille kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkitystä ja ihmisten tietoisuus liikunnan merkityksestä omalle hyvinvoinnille on Kurvisen mukaan kasvanut.
Tilaisuuden mielenkiintoisimman puheenvuoron piti mielestäni teologian professori Jaana Hallamaa Helsingin yliopistosta. Hallamaa keskittyi osuudessaan liikunnan arvokysymyksiin ja hänen sanoin ”liikunta on niin monin eri tavoin arvokasta, että siihen liittyy myös arvoristiriitoja”. Liikkeessä oleminen on elämän edellytys ja liikunnan arvo on meillä hyvin tiedossa eri kanteilta katsottuna. Silti nykyihminen on hyvin mukavuudenhaluinen ja pyrkii keksimään keinoja, jotta arkista liikuntaa tulisi mahdollisimman vähän. Aika moni meistä suorittaa liikuntaa eli esimerkiksi kulkee autolla kuntosalille, jossa tunnin ajan rehkii vimmatusti – sen sijaan että kävelisi kuntosalille tai kauppaan. Hissillä kulkeminen on paljon vaivattomampaa kuin portainen kapuaminen.
Kun liikunta ei ole osa arkea, se muuttuu vapaa-ajan tekemiseksi, jota pitää harrastaa erikseen. Lopulta liikuntaa harrastavan ihmisen aktiivisuus voi olla vähäisempää kun henkilön, joka on aktiivinen arjessaan.
Kun liikunta ei ole osa arkea, se muuttuu vapaa-ajan tekemiseksi, jota pitää harrastaa erikseen. Lopulta liikuntaa harrastavan ihmisen aktiivisuus voi olla vähäisempää kun henkilön, joka on aktiivinen arjessaan ja liikuttaa itseään arkiaskareissa ja hyötyliikunnalla; kävelemällä tai pyöräilemällä autoilun sijaan, siivoamalla, tekemällä puutarhatöitä, ulkoiluttamalla koiraa tai valitsemalla portaat hissin sijaan.
Myös Hallamaa nosti esiin liikunnan polarisaation. Liikkumisen tavat kuvastavat ihmisten välistä epätasa-arvoa. On selvää, että kaikki eivät pysty harrastamaan golfia tai palkkaamaan personal traineria. Onneksi nykyään kunnat ovatkin rakennuttaneet hyviä ulkoliikuntapaikkoja, jotka mahdollistavat liikunnan ilon ja hyvää tekevät vaikutukset ihan kaikille. Myös kansanedustaja Paavo Arhinmäki nosti esiin omassa puheenvuorossaan, että kuntien on jatkossakin tärkeä panostaa liikuntapaikkoihin eikä tehdä liikunnan määrärahoihin pienimpiäkään leikkauksia.
Yhdistystoiminta sisältää paljon liikuntaa
Hallamaa korostaa, että liikuntamahdollisuudet tulisi tehdä sellaisiksi, että liikuntaa ei tarvitsisi lähteä erikseen harrastamaan. Tämä tuo mielestäni hyvin esiin myös meidän kansanterveys- ja vammaisjärjestöjen merkityksen liikunnan mahdollistajana. Kun sairastava lähtee vertaistapaamiseen, hänelle kertyy askeleita ihan huomaamatta. Monesti tapaamiset sisältävät jo itsessään taukoliikuntaa ja kenties henkilö innostuu vielä osallistumaan säännöllisesti kokoontuvaan jumppa- tai peliryhmään. Yhdistystoimintaan mukaan lähteminen lisää merkittävästi osallistujien liikunta-aktiivisuutta ja aktiivisuutta yleensäkin.
Yhdistystoimintaan mukaan lähteminen lisää merkittävästi osallistujien liikunta-aktiivisuutta ja aktiivisuutta yleensäkin.
Parkinsonliiton jäsenyhdistyksissä liikutaan paljon ja monin eri tavoin ja se on todella upeaa. Kattava lajivalikoima tarjoaa jokaiselle mielekästä liikuntaa keilauksesta bocciaan tai kävelystä tanssiin. Kiitos teille kaikille, jotka toimitte liikunnan vapaaehtoistehtävissä tai innostatte muulla tavoin jäseniämme liikkumaan. Teette todella arvokasta vapaaehtoistyötä liikuttaen 7500 jäsentämme! Tehdään yhdessä alkaneestakin vuodesta 2022 liikunnallinen vuosi!
Kirjoittaja Reetta Siltanen on järjestötoiminnan asiantuntija ja liikunnan yhteyshenkilö Parkinsonliitossa