Tänä vuonna kokoonnuimme 23.–24.3. puheenjohtaja- ja sihteeripäiville Tampereelle.
Päivien aiheena oli Liikehäiriösairauksien liiton strategia. Mukana työskentelyssä oli vapaaehtoisia ympäri Suomen. Saimme iloksemme osallistujiksi päiville edustajat kaikista sairausryhmistä. Mukana oli vapaaehtoistoimijoita parkinsonin, dystonian, huntingtonin ja essentiaalisen vapinan yhdistyksistä sekä tietysti sairastavien läheisiä. Liiton työntekijät saivat olla todistamassa antoisaa yhteistyötä, ideointia ja rakentavia keskusteluja yli sairausryhmärajojen. Päivillä oli mukana kokeneita yhdistystoiminnan konkareita, mutta myös iso joukko uusia osallistujia.
Liitossa vasta lyhyen aikaa työskennelleenä sain ryhmätyöskentelyn lomassa ja väliajoilla ainutlaatuisen mahdollisuuden kuulla vapaaehtoistemme kokemuksista vapaaehtoistyön parissa. Paljon kasvoja, nimiä ja monenlaisia keskustelun aiheita. Aina yhtä innostavaa tutustua uusiin ihmisiin, se on parasta tässä työssä!
Moni osallistujista on ollut pitkään mukana vertaistuen ja toiminnan kehittämisessä ja sillä tavoin auttamassa sairastuneita arjessaan. Vertaistuki mahdollistaa jotain sellaista, mitä muualta ei saa! Keskustelimme siitä kuinka vertaistuki ja yhdistystoiminta antaa ymmärrystä ja läsnäoloa, yhdessä tekemistä ja toimintaa, kuuntelevat korvat ja ystävälliset kasvot. Sanatonkin läsnäolo ja hiljaisuus auttaa joskus, jos on oikein vaikea hetki. Puhuimme päivillä myös siitä, että vapaaehtoiset tarvitsevat vertaistukea toisiltaan ja tätä haluamme olla jatkossa mahdollistamassa vielä enemmän.
Kuulin toiminnasta ympäri Suomen, jokaisella alueella omanlaista ja toimijoittensa näköistä. Päivien jälkeen tekisi mieli kutsua itsensä vierailulle ihan jokaiseen niemeen ja notkelmaan, savusaunaan, mölkkyä pelaamaan, kulttuurikävelylle, kuntonyrkkeilemään tai moottoripyörien maailmaan vain muutaman toimintamuodon mainitakseni. Tämän sanoi myös moni osallistuja: on tärkeää kuulla, mitä muualla tehdään. Saada vinkkejä, ideoita, uusia kontakteja ja sitä vertaistukea myös vapaaehtoistoimintaan.
Puheenjohtaja- ja sihteeripäivillä kuulimme konkareiden puheenvuorojen ja ideoiden lisäksi myös uusien innokkaiden vapaaehtoisten ajatuksia toiminnan kehittämisestä. Strategiapäivämme koostuivat ryhmätöistä, hyvistä (ja polveilevista) keskusteluista, uusista ideoista, rakentavasta kritiikistä ja palautteista. Kehittäminen parhaimmillaan onkin uusien ideoiden jalostamista, vanhojen hyväksi koettujen toimintatapojen rinnalle. Vanha viisaus siitä, että pyörää ei kuitenkaan tarvitse keksiä kokonaan uudelleen, pitää edelleen paikkansa. Yksi aiheista, jota käsittelimme ryhmässäni, oli: ”Mitä voisimme tehdä paremmin”- sen ryhmän idealistasta tuli pitkä ja kiinnostava. Joku vitsiniekka heittikin minulle ”onnea matkaan teille työntekijöille tämän kaiken toteuttamisessa”. Vaikka listasta pitkä tulikin, se on toisaalta hyvin innostavaa. Hyvän strategian on tarkoitus ohjata meidän työntekijöiden työtä. Strategian osalta on myös tärkeää tehdä priorisointeja, sillä tiedämme, ettei koko maailmaa ei voi muuttaa kerralla. Liikehäiriösairauksien liiton strategian parissa työskentely jatkuu nyt eteenpäin. Liittokokous hyväksyy strategian kokouksessaan 6.5.2023.
Yhdestä asiasta olimme kaikki päivillä olleet varmasti aivan samaa mieltä. Koronan jälkeisen ajan hienoimpia asioita on yhdessäolo, samassa paikassa toisten kohtaaminen! Se hymyilytti ja hymyilyttää edelleen. Liikehäiriösairauksien liiton mahdollistamat yhdistysväen ja vapaaehtoisten kohtaamisen ja kouluttautumisen paikat ovat tärkeitä jatkossakin. Alueellisten koulutusten, puheenjohtaja- ja sihteeripäivien sekä valtakunnallisten vapaaehtoisten koulutustilaisuudet koetaan vapaaehtoisten parissa tärkeiksi, tämä nousi esiin monta kertaa. Mukava yhdessäolo ja ajatusten vaihtaminen muiden alueiden toimijoitten kanssa on tärkeää ja merkityksellistä vapaaehtoisille ja tietysti myös meille työntekijöille.
Lämmin kiitos kaikille mahtaville osallistujille, kun annoitte meille arvokasta aikaanne ja jaoitte kokemusta ja näkemyksiänne. Haluan kiittää kaikkien liiton työntekijöiden puolesta mahdollisuudesta tavata teitä kasvokkain. Junalakko yritti heittää kapuloita rattaisiin- siitä huolimatta meitä oli paikalla yli 40!
Järjestötoiminnan asiantuntija Heidi Sundwall
ps. Taukojumpaksi tanssimme mm. Tiputanssia ja Macareenaa: liiton ”tanssiuntuvikkotyöntekijät” Heidi ja Mariannekin pääsivät tanssin pyörteisiin – vaikka vähän jännittikin. Valitettavasti videomateriaalia ei koreografiastamme jäänyt jäljelle. Seuraavalla kerralla sitten!
